Huh huh

Enpä ole koskaa nähnyt näin paljon aseita kerralla, kun tänään. Reichstag suljettuna ja aidattuna poliisisetä tai -täti joka kulmalla. Hieman jo huvittava näky, jollei lukuun oteta mellakkavarustusta ja aseita.

Ja hitto mitä aseita! Oikeasti koko kaupungin poliisit ovat menneet sekaisin. Niitä on joka puolella ja pirusti ja helevetti minkä kokoiset aseet niillä on kaikilla kourissa. Ei puhuta enää pikkuisista käsiaseista perstaskukotelossa, vaan kunnon kahden käden rynkyistä (tai mitä ikinä ne onkaan). Ja niiden uskomaton epäluulo kaikkia kohtaan. Harva se päivä näkyy joku junnu salikassin kanssa pysäytettynä. Itse jouduin tutkituksi, kun halusin metroon. Oli vaihteeksi mielenosoitus käynnissä ja tällä kertaa kaikki alueelle halajavat tutkittiin yksitellen. Ei näin. Näytänkö mä oikeasti johonkin punkkimielenosoitukseen osallistuvalta? Njet!

Onneksi suurimmaksi osaksi elo sujuu täällä entiseen malliin. Siitä kiitos berliiniläisten uskomattoman lunkille asenteelle ;) Poliisitkin on pakottanut kadulle varmaan joku pelkoa lietsova jenkki. Mä syytän niitä kaikesta.

LKK

Taas mennään

No mitäs tänne. Saunaa, vesisadetta, duunia, kapakoita, hyvää ruokaa, energiaseminaareja,täpärästi missattu Arne Friedrich, joulun odotusta ja vähän terroriuhkaa. Perussettiä siis. Alla hieman tarkennusta listaan.

Meidän saunasta on tullut ehdottomasti Berliinin suosituin turistinähtävyys. Kaikki haluaa sinne. Mikäs siinä. Heikkoa tässä on vain se, että sitten sinne pitää vääntäytyä itsekin. Mä olen saunonut nyt koko ensi vuoden tarpeiksi, kiitos vain.

Vettä sataa jatkuvalla syötöllä. Väria harmauteen luo mun uskomattoman upeat uudet kumisaappaat. Kiitos visakortti 2009-2012!!!1!!

Duunia jäljellä vielä puolitoista viikkoa. Sitten alkaa viimeinen gradurutistus. Sitä odotellessa.

Kapakat ja ruoka. Samalla tasolla kuin ennenkin: halpaa.

Energiaseminaari a la Saksa: seitsemän tuntia esitelmiä ja keskustelua. Yksi tauko.

Miksei Arne tullut sittenkään meidän tapahtumaan? Aistiko se potentiaalisen stalkkaajan olevan paikalla?

Joulukalenteri odottaa pöydällä jo toista kuukautta. Joko olisi aika? Joululahjahankinnatkin on jo vakaan ajatustyön alla.

Terroristit iskevät kuulemma 22. tai 30. päivä. Tiedä vaikka hulluttelunhimoissaan iskisivät molempina. En edelleenkään aio pelätä.

LKK

Yllätys

Kuinka usein joku tulee työhuoneesi ovelle ja kysyy josko haluaisit ilmaisen lipun maailmanluokan mezzo-soprnaanon konserttiin? Minullepa kävi juuri niin, ja olen pian matkalla kuulemaan kuinka mahtavia sulosointuja Magdalena Kožená tuottaa Berliner Philharmonien kanssa.

Kiitos!

LKK

Kadulla kuultua

Vastaani kävelee torstai-iltana kolmen hengen seurue. Kaksi brittiä ja yksi saksalainen tyttö.


Saksalainen: "Do you know this film about the friendship between a man and a sheep?"

Britti-tyttö: *repeää*

Britti-poika: *hihitystä, hiljaisuus ja tajunta* "Oh, you mean Wallace and Gromit?"

Saksalainen: "Oh yes, Wallace and Gromit. That's it"


Täytyy myöntää, että ei tolla kuvauksella ollut ihan ensimmäinen leffa, joka mulle tuli mieleen...


LKK

Mission Accomplished

Operaatio: "tutuiksi norjalaisten harjoittelijoiden kanssa" on saatettu onnistuneesti päätökseen. Minä ja toverini Sara olemme viimeisten viikkojen aikana tehneet hartiavoimin töitä tutustuakseemme muiden pohjoismaiden harjoittelijoihin (siis ei pelkästään Norjan). Lopulta lukemattomat Sookie Stackhouse -hymymme palkittiin lounaskutsulla ja nyt torstaina lopulta kutsulla harjoittelijoiden Friedrichsheinin pubi-kierrokselle.

Hieman suomalaisittain ujosti pohdimme tosin, että kutsu oli lähetetty vain kohteliaisuudesta, ja että niillä kaikilla on kuitenkin niin paljon mukavampaa, jos me ei ilmestytä paikalle ja ja ja... Noh, keräsimme rohkeutemme ja liityimme joukkoon pohjoismaiseen. Vastassa meitä odottti hämmentävästi halauksia. Olivat kuulemma jo olleet huolissaan, että josko me emme saavukkaan paikalle.

Uskomattoman hauska ilta siis takana! Uskomattoman hauska ilta, jonka aikana lupasimme: järjestää harjoittelijoiden saunaillan, mennä mukaan harjoittelijoiden perinteisille after work -bisseille viikon lopussa, saapua paikalle joihinkin bileisiin ensi viikolla sekä osallistua Trivial Pursuit -iltaan. Lisäksi syömme luonnollisesti lounasta yhdessä töissä. Näköjään kannattaa nähdä hieman vaivaa sen eteen, että tutustuu uusiin ihmisiin. On nuo skandinaavit vaan niin ihania!

LKK ♥ Skandinavia.

LKK

Vielä hengissä

Kaikki on hyvin. Terroristit eivät ole vielä saaneet minua kiinni, vaikka jatkankin heidän uhmaamistaan hengaamalla entistäkin enemmän ja useammin Hauptbahnhofilla ja Alexilla. En vain ole jaksanut päivitellä tyhjänpäiväisen elämäni huippukohtia edellisten viikkojen innolla.

Kaiken näköistä on sattunut. Meillä oli kovat bileet, oltiin pimeäravintolassa syömässä (siellä ei nähnyt yhtään mitään. Oli aika erikoista. Itse luulin hirvenlihaa katkaravuksi), harkitsen matkaa Pariisiin, ostin lentolipun kotiin, olen tavannut muita pohjoismaisia harjoittelijoita, olen nähnyt erinäisiä osia ruumiista purkeissa. Perushuttua siis.

Sää on ihan skeida, mutta sitäpä se syksyisin tuppaa olemaan.

Mitäköhän muuta? Ei kai tässä kummempia. Jos joku yllä mainituista teemoista kiinnostaa, niin saatan elaboroida siitä hieman laajemmin joskus myöhemmin tai jotain. Tää ei nyt oikeen ole ollut mun viikko. Pitäisi päättää, mitä sitä elämällään tekee, ja just nyt on kyllä Berliini aika korkealla sijalla... Onneksi torstaina tapaa maailman onnellisimman miehen. Josko sen peruspositiivisuus vaikka jotenkin tarttuisi tai jotain.

LKK

Pommiuhka vol. 2

Jaahans. Nyt olisi sitten taas pommiuhkaa ilmassa. Jenkkien Fox tiesi ilmoittaa, että mahdollisina kohteina Berliinissä on väläytelty ainakin Hotelli Adlonia, TV-tornia ja Hauptbahnhofia. Joku saattaa kuulemma iskeä joskus jonnekin... Mitäköhän tässä nyt pitäisi sitten a) pelätä b) tehdä? Koska joka-aamuinen työmatkani kulkee päärautatieaseman läpi, niin ilmeisesti en ainakaan mene enää julkisilla töihin. Koska vaihdan junaa usein Alexilla, niin sekin pitänee lopettaa. Adlonin hollilla on useita työkokouksia. Pitänee jättää nekin väliin, sillä joku saattaa joskus iskeä jossain jostain syystä. Ja sellaisia parrakkaita setiä pitää nyt sitten katsoa kadulla vähän epäilevästi. Ehdottomasti.

On ihan hyvä, että valmiustasoja nostellaan, jos on tarvetta ja että oikeat uhkaukset otetan vakavasti. Tällainen ihmeellinen turhan paniikin lietsominen ei vain ole hyväksyttävää. Onneksi ihmisiä täällä ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Ei täällä voi suunnitella elämäänsä sen mukaan, että joku on vihainen jollekin ja saattaa jossain tehdä joskus jotain. Ehkäpä kyseessä on vain eurooppalaisten salajuoni karkottaa kaikki jenkit pois mantereelta?

LKK

Pommiuhka

Meillä oli idässä eilen jännitystä. Kotiasemaltamme Ostkreuzista löydettiin pommi. Asialla ei kuitenkaan ollut sen enemäpää Al-Qaida, antifasistit, neo-natsit tai äärikristitytkään. Syypäänä 10 000 ihmisen evakuoimiseen ja satoihin poliiseihin löytyi liittoutuneiden ikivanhasta lentopommista, joka paljastui ilmeisesti rakennustöiden yhteydessä. Halvatun jenkit!

LKK

Iästä

"Siis mitä? Ootko sä jo 26? Nyt tää menee kyllä jo vähän liian pitkälle".

Siis joo, olen kaksikymmentäkuusi (26) vuotias. En 126 v. Miten tää nyt muka on näin ihmeellistä... Ihan kun mä olisin viittä vaille eläkkeellä, vaikka mittarissa ei ole vielä edes kolmea vuosikymmentä. Ei terve, mitä huttua.

LKK

Sää

Siis mikä juttu. Täällä sataa ihan koko ajan vettä. Ei näin. Muutenkin on kylmin syyskuu pitkään aikaan. Tai näin ne sanovat, ja nehän tietää aina.

Ei sen puoleen, että säällä olisi ollut paljon väliä. Olen ollut töissä ja sitten kotona. Viime viikonloppuna en tehnyt yhtään mitään. Se oli ihanaa. Katsoin True Bloodia aivan liian monta jaksoa (Eric-unia odotellessa!) ja söin liikaa. Nyt lauantaiksi voisikin jo vaikka yrittää kehitellä jotain. Kämppiksellä on synttärit ja suunnittelimme visiittiä Kreuzbergin Hamamiin tai sitten johonkin ihan ihme day spahan, jossa on jotenkin erityisen hyvät vibat tai jotain. Sitten seuraavalla viikolla alkaakin jo hullut bilejärjestelyt. Nyt vain pitäisi päättää puenko CSU-hengessä ihan bränikän dirndlini, vai luotanko muuten vain konservatiivisen kotelomekon voimaan. Ghetto-bling on jo hankittuna. Tietysti.

LKK

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Syksy on täällä. Väittivät, että ensimmäiset syyskuun viikot olivat vain poikkeuksellisen kylmiä. "Pian taas lämpenee". Eipä lämmennyt. Tästä innoittautuneena ostin lämpimämmän takin. Hei, se oli alennuksessa. Kiitos TK Max!

Töissä on oltu hieman liikaakin, mutta pian tämä tästä helpottaa ja paljon kivaa on luvassa. Lokakuussa on WG:mme ensimmäiset bileet. Teemana tietysti Guttenberg goes Ghetto, bling bling! Tietysti. Kämpässä on tällä hetkellä jo kovat bilevalmistelut käynnissä, ja jokainen päivä tuo jotain lisää tullessaan. Nyt keittiön seinältä tuijottaa 25 kappaletta puolustusministeri Guttenbergeja. Ei näin! Pari päivää sitten löysin yhden Guttin vessasta pöntön kannen nostettuani. Homma on hieman lähtenyt lapasesta. Temana juhlilla siis Guttenberg goes Ghetto. Arvatkaa kuka politiikalla kyllästetty ja yliväsynyt harjoittelija keksi teeman...

Tulevan bileillan agendana on kuunnella musiikkia liian kovalla, juoda liikaa alkoholia ja kunnioittaa suuren arvojohtajamme Karl-Theodor Maria Nikolaus Johann Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester Freiherr von und zu Guttenbergin kokeilua rajan toisella puolen. Köyhien ja mauttomien maailmassa. Pukukoodina luonnollisesti CDU/CSU meets ghetto-bling. Luonnollisesti.

Täältä löytyy itse mies. Huomatkaa myös tämä vakuuttava paita!

LKK

PS: Pojot sille, joka ensinnä oppii Guttin koko nimen ulkoa...

Ja niin heitä oli kolme...

... ja puoli. Kolmas kämppis on laskeutunut Berliiniin suoraaan Suomen Lapista. Erasmus mahtuu hyvin joukkoomme kirjavaan. Toivottavasti vanavedessä seuraa kuusisataa pientä espanjalaista hippiä. Tai siis toivottavasti ei.

Operaatio "norjalaiset harjoittelijat tutuiksi" etenee tasisen varmasti. Yhteystiedot on jo pyydetty ja saanen ne heti huomenna. Sitten vaan bilekutsua menemään. Harkkaritoverini mielestä tasapuolisuuden nimessä pitää kutsua myös muut kansallisuudet mukaan. Mä haluan kyllä ensin tarkastaa ne loput...

LKK

Ze Baz 100 und ze Baz 200...

...sind nicht meine Freunde...

Q: Jos dösien vuoroväli on 6 (kuusi) minuuttia, kuinka voi olla, että bussia joutuu joka aamu odottamaan vartin? (Tänään aamulla 35 minuuttia. Valitsin jalat.)

A: Bussit ajavat, jos niitä huvittaa. Yleensä ei huvita.

LKK

PS: En saanut runtuuni, päinvastoin.

Herutusta

Kuunnelkaas tätä. Perjantaina vanhalla Tempelhofin lenokentällä Berlin Music Festival. Lavalle astuu muun muassa Jesse (Say what!!!!!), LCD Soundsystem, Robyn, Caribou, Fatboy Slim ja muita herkkuja. Berlin goes all Flow! Liput plakkarissa. Nyt pitää vielä keksiä päälle jotain ironisen hipsteriä. Olisko jakkupuku mitään?

LKK

PS: Eka työtehtävä valmiina. Saa nähdä paljonko saa runtuun sen seurauksena...

VKL

Viikonloppu. Mikä ihana tekosyy nousta sängystä kello 14.00, juoda kaljaa aamupalaksi, lähteä baariin juuri ennen keskiyötä, tanssia itsensä puhki ja nukkua koko sunnuntain. Mikä ihana tekosyy.

LKK

Päivärytmi on keksitty käsite

Aamut on vaikeita. Tänään kun matkasin töihin puoli kahdeksan aikaan oli S-Bahn -asemani viereisellä hylätyllä tontilla vielä bileet menosa. Kadulla seisoi ihmisiä rommilasit kädessä kola-/piripäissään huojuen ja Die Electro/Minimal Partyn jumputus raikasi asemalaiturille. Kiva oli siinä vähän jalkaa naputella vapauden tahtiin matkalla kohti pikkuporvarillisuuden ydintä: palkkatyötä.

Noin kymmenen tuntia myöhemmin palatessani samassa kohdassa kadulla makasi mies. Pelastushenkilökunta tyytyi käymään vain sen taskuja läpi löytääkseen tavan tunnistaa tämä onneton juhlija. Toisella puolella pientä aukiota kaupunginosan elämäntapapunkkarit seurasivat tilannetta kiinostuneina. Täytyy siinä jotain olla, jos jopa ne piripäät johonkin jaksaa keskittyä. Itse sujahdin paikalta ohi ja vain syrjäsilmällä vilkuilin tapahtunutta. En ole koskaan nähnyt kroppaa, enkä ajatellut viikonloppuani sellaisella myöskään aloittaa. Tiedä, vaikka olisi ollut vielä hengissäkin. Ei se kovin pirteältä kyllä vaikuttanut.

LKK

Matkustusta

Työt ovat alkaneet, ja sain tänään jo ensimmäisen työtehtävän. Ongelmat koskien työmatkaa sen sijaan ovat kasvussa. Tänään käytin tänne tulemiseen tunnin ja vielä siihen kaupan päälle 40 minuuttia. Välineinä toimivat raitiovaunu, metro, bussi, metro ja jalat. Poikkeusreitit ovat suosiossani. Taidan pian suosiolla kävellä koko kaupungin halki tai jäädä töihin nukkumaan.

LKK

Tositoimissa

Nyt se alkoi. Oikeutukseni olla Berliinissä. Ensimmäinen työpäivä takana ja saldona on avain työpaikalle ja oma (valtaisa!) huone. Kohteliaita tervehdyksiä ja hymyjä on vaihdettu kymmeniä, unohdettuja nimiä on takaraivossa satoja ja kuumien bongattujen ulkomaalaisten harkkareiden määrä on hälyttävän pieni. Talon rento pukukoodi aiheuttaa sen, että minun on parasta suunnata jakkupukuostoksille...

LKK

Linnanmäki 2057?

Treptowissa sijaitsee hylätty huvipuisto. Pakkohan sitä oli päästä katsomaan.

Täällä ei naura enää kukaan! Alueelle tulijoita tervehtivät iloiset viirit ja uhkaava tunnelma.

Kuvassa maailmanpyörä ydinsodan jälkeen. Jännittävää mitä lievä laiminlyönti saa aikaan.


Hassunhauska auto. Melkein odotti kuulevansa aavemaista lasten naurua metsistä...

Näillä joutsenilla on selvästi pahat mielessä. Vai vielä lemmentunnelin otuksia. Pyh!

Paikoitellen huvipuistossa oli aistittavissa hienoinen apokalyptisen maailman meno.




LKK

Perillä

Olen päässyt perille asuntoon, jota tulen seuraavat rapiat kolme kuukautta kutsumaan kodiksi. Internet toimii ja minulla on sänky. Enempää en vielä osaa vaatia. Tämä yhteisasuminen vaikuttaa jännältä konseptilta.

Tästä "blogista" tulee lyhyen ytimekäs yhteydenpitokanava, sillä sähköpostia tai muutakaan sosiaalista en kuitenkaan kykene harrastamaan. Tarkoituksena on siis kertoa äidille, että olen hengissä ja voin hyvin. Äiti: olen hengissä ja voin hyvin!